Se on suuri sääli, että EU-parlamenttivaalit kiinnostavat ihmisiä niin vähän. EU:ssa on kuitenkin ne parhaat mahdollisuudet vaikuttaa koko maailman asioihin, esim juuri yllä mainittuihin.

Toivottavasti into nousee kevään mittaan ja Suomesta saadaan parlamenttiin oikeat ihmiset, ei pelkästään suuryritysten lobbareita.

Kun pohdiksin miksi itse en ole järin suuresti kiinnostunut EUsta, sain jokseenkin tälläisen vastauksen:
EU-byrokratia on sekavaa, lobbareilla on (kohtuuton) valta, Unioni ei kysy koskaan mitään kansalaisiltaan, päätäntä on toisinaan järjetöntä tai vähintäänkin ‘rampaa’ (esim. vuoristo-aluiden tuet, kurkun käyryys direktiivit jne.) (=Unionissa kaikki jätetään puolitiehen, mitään ei kyetä tekemään kunnolla?), “yhtenäistäminen” rappeuttaa kehityksessä pidemmälle päässeitä (viimeisin esimerkki on kuluttajansuoja), Unionin hyödyt “tavalliselle kaduntallaajalle” ja etenkin heikonpiosaisille on olemattomat, EY-tuomiostuimen toiminta esim. AY-jupakoissa, “eliitin” tökeröt ja halveerava toiminta EU-perustuslain läpijunttaamiseksi, tapaukset jossa hallituksemme edustajat ovat pyöritelleet päätä “järjetönhän tämä on, mutta se on EUssa päätetty, ja näin täytyy tehä”, EUn esittäminen “maailman vapauttajana” ja “absoluttisena hyviksenä”/”ainoan oikean totuuden tietäjänä” vaikka tiedetään hyvin, että EU ei ole sen parenpi kuin Venäjä, USA, Kiina yms, EU pyrkii yhtälailla omaan etuun kuin em. suurvallat.

Tuossa ne, mitkä just nyt sattui juolahtamaan mieleen. Tiivistäisin kuitenkin asian näin: Meillä on kansallisella ja kunnallisella tasolla jo niin paljon ongelmia, ettei aikaa ja jaksamista, saati edes halua jää tutustua EU asioihin. EUssa tuntuu kaikki nivoutuneen jokseenkin yhteen niin, että pitäisi tuntea koko järjestelmä, ennen kuin kunnolla pystyy sanomaan mitään mistään.

Itse en usko että EUlla on tulevaisuutta.
Ja toisin kuin Kari Kuokkanen tuossa kommentoi, en usko EUn olevan paras keino vaikuttaa maailman asioihin. Uskon että paras keino vaikuttaa maailmaan on “tehdä itse asiat (omassa maassaan) niin hyvin, että a) ihmiset uskovat muuallakin maailmassa; parepaan pystytään, ja b) voidaan omista kokemuksista oppineena myös auttaa ja opastaa muita, jotka ovat samaan suuntaan pyrkimässä”.
Pohjoismainen hyvinvointi oli jo jonkinlainen kiinnostuksen kohde, harmi että ainakin täällä suomessa se rappautettiin, ja ollaan siirrytty pahoinvointivaltioon.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö tulisi vaaleissa äänestämään vasemmistoa. Mie en vain usko että se parantaa asioita, mie vain uskon että se hidastaa asioiden huonontumista. Ns. “pelata aikaa, kunnes saadaan tuulta Unionin hajottamisen purjeisiin”.

Yksikään suurvalta ei ole kyennyt koskaan huolehtimaan kansastaa, eikä siihen EU tule koskaan kykenemään. Pienillekkin maille se on vaikeaa.
Nuo “sadat miljoonat” EU kansalaiset näen lähinnä painolastina, miljoona ihmistä on silloin vain häviävän pieni vähemmistö. Edes Unionin jäsenmaat eivät kykene kuuntelemaan vähemmistöjä (baskit? tai vaikka kotoisammin saamelaiset?), miten unioni kykenisi?
Keskittyisin mielummin pohjoismaihin, tai ylipäätään naapureihin (pohjoismaat, Viro, Lativia, Liettua, Venäjä?). Ja/tai Lähtisin kyhäämään pienten maiden yhteisöä. Luomaan solidaarisuutta siellä missä se on todella mahdollista.
Suuri on ehkä kaunista, mutta pieni on toimivaa.

Tähän loppuun pieni kevennys. Parisen vuotta sitten eräässä tilaisuudessa, Eurooppa Tiedotuksen “kojulla” esiteltiin ylpeänä, kuinka oli pohdittu miten saada ihmiset kiinnostumaan EUsta, ja oli päätetty tehdä mahdollisimman pieni ja helppolukuinen kirja. Kirja oli noin pyyhekumin kokoinen. Ironista sinänsä, kirjan nimi oli “EU kansalaisen oikeudet”.
Jäi vain mietityttämään, millainen tiiliskivi olisikaan ollut, jos kirjan nimi olisi ollut vaikkapa “ylikansallisten mega-korporatioiden oikeudet”?

Tällä viestilläni ei ole tarkoitus latistaa keskustelua. Tämä on vain yksi näkemys. Mielelläni kuulen myös muita näkemyksiä.
Hmm.. itseasiassa, – jotta jotain rakentavaakin tulisi esille – tuossa kun harmaita aivosolujani oikein kaivelin, muistui mieleeni Voima -lehdessä ollut artikkeli.. “Federalismi nyt” (7/2007) joka löytyy myös netitse: http://www.voima.fi/content/view/full/2237

Artikkelissa käsitellään Altiero Spinellin vuoden 1984 EU perustuslakia. Artikkelin pohjalta voisin sanoa, että tuollaisen perustuslain puolesta _saattaisin_ jopa äänestääkkin. Ja kun kaivelin vähän lisää, löysin mahdollisesti jopa itse lainkin.. (pääni sisäinen tulkkaja-tonttu on mennyt jo nukkumaan, joten ihan varma en ole). Löytynee osoitteesta http://www.ena.lu , mutta varoitan, että sivujen selaus saattaa vaatia hyviä hermoja ja/tai masokistista luonnetta (tai hyvää onnea, kuten minulla oli). Itselleni tulostin tekstin myöhenpää lukemista varten, toivoen ettei minun enää ikinä tarvitse koskea ko. sivustoon.

Jouko Kultima
Rovaniemi
Hienomekaniikan opiskelija

Euroopan unionissa vallitseva porvarivalta on vienyt unionissa tapahtuvaa asioiden valmistelua oikeiston arvojen suuntaan. Kansalaisille tärkeän sosiaalisen Euroopan arvojen edelle ovat nousseet talouselämän arvot, joita on edistetty yhteismarkkinoita kehittämällä. Vastaavasti työntekijöiden ja kuluttajien edut ovat saaneet väistyä silloin, jos ne ovat ristiriidassa kilpailun vapauttamistavoitteen kanssa.

Tuore esimerkki oikeiston vallankäytöstä on EU:n neuvoston hyväksymä ja parhaillaan parlamentin käsittelyssä oleva työaikadirektiivin uudistaminen. Uudistaminen merkitsee käytännössä työaikalakien huononnusta (ks. Kansan Uutiset, 8.10.2008 sivu 3). Tätä on vastustettava.

EU:n toimintaan ja päätöksiin voidaan vaikuttaa puolueiden toiminnalla EU:n sisällä, ennen muuta EU:n parlamentissa. Porvarienemmistöstään huolimatta EU-parlamentti on viime vuosina kyennyt estämään esimerkiksi työntekijöille haitallisen EU-lainsäädännön synnyn. Esimerkiksi palveludirektiivin pahimmat epäkohdat poistuivat EU-parlamentin käsittelyssä.

Euroopan unioniin voidaan vaikuttaa myös ulkoapäin, kansalaisten aktiivisella toiminnalla. Tällä hetkellä Euroopan vasemmisto mobilisoi kampanjaa työaikadirektiivin muutoksia vastaan tavoitteenaan se, että epäkohdat poistuvat EU-parlamentin käsittelyssä.

Nykyolosuhteissa riskinä on, että vasemmiston vaikuttaminen EU-parlamenttiin sen ulkopuolelta – lobbaus, mielenosoitukset yms. toimet – kilpistyy porvariston ylivaltaan. Työntekijöiden ja kuluttajien etujen ajaminen olisi paljon helpompaa, jos EU-parlamentissa olisi vahvempi vasemmistoedustus. Jos Lissabonin sopimus astuu voimaan, on vasemmiston vaikutusvallan lisääminen nykyistäkin tärkeämpää, sillä sopimuksen myötä EU-parlamentin valta kasvaa.

EU-parlamentin vasemmistoryhmän painoarvoa voidaan lisätä vain äänestämällä. Äänestäminen kannattaa, kuten Martti Korhonen kirjoittaa Eurooppablogissa 2.10. Mutta ei siinä vielä kaikki: äänestämättä jättämisellä on myös seurauksensa. Esimerkiksi nyt työntekijöiden työaikasuojaa uhkaa huonontaminen, jos porvaristo päättää käyttää ylivaltaansa Euroopan unionissa.