Jarmo Ritanen: Demokratiaa vai byrokratiaa?

tammikuu 27, 2009 | Yleinen

Euroopan Unionia syytetään tasaisin väliajoin demokratiavajeesta ja paisuneesta byrokratiasta. Kansalaiset ilmeisen laajalti kokevat, että Euroopan Unioni on kaukainen ja armottoman byrokraattinen kolossi, joka nipottaa milloin savolaisveneiden turvallisuudesta milloin mansikoiden koosta tai tervan terveellisyydestä. Sen satelliitit valvovat talonpoikiemme jokaista liikettä, ja lisäksi heidät on pakotettu loputtomilta tuntuvien hakemuspapereiden täyttökoneiksi.

Monet pelkäävät lisäksi, että suomalaisuus häviää ja liukenee pikkuhiljaa suurempien eurooppalaisten kulttuurien ja kansallisuuksien puristuksessa. Kun vielä listaan lisätään Euroopan unionissa vallitseva epäilyttävä demokratia-käsite jatkuvine kansanäänestyksineen sen oikean tuloksen saamiseksi, ei ole ihme, että kansalaiset usein kääntävät selkänsä koko Unionille.

Minunkin mielestäni Euroopan Unioni ansaitsee tällä hetkellä tiukkaakin kritiikkiä mm. juuri edellä mainituista syistä. Olen Eurokriittinen, mutten eurovastainen. En tee EU:sta siinä ilmenevien lastentautien vuoksi perussuomalaista johtopäätöstä, että hiiteen koko paska, kyllä me täällä pohjan perillä selviämme yksinkin.

En myöskään halua sortua eurohurmioon, joka uskoo yhdentymisen ratkaisevan kaikki kansallisetkin ongelmat. Sen sijaan uskon vakaasti, että Euroopan Unioni on muutettavissa demokraattisempaan, avoimempaan, sosiaalisempaan ja vähemmän virkavaltaisempaan suuntaan.

Vasemmistolainen vastaus EU:n asettamaan haasteeseen ei voi olla selän kääntäminen ja käpertyminen kotikuusen juurelle vaan toimiminen aktiivisesti mukana EU:n päätöksenteossa yhdessä muiden eurooppalaisten kanssa. Vain sillä tavoin kehitetään parempaa Eurooppaa ja puolustetaan tehokkaimmin Suomen kansallisia etuja.

Se on mielestäni työväenliikkeen internationalismia 2000-luvulla.

Avainsanat: , , , ,

1 kommentti aiheesta Demokratiaa vai byrokratiaa?

Piritta Huttunen
tammikuu 27, 2009

Täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä. EU on meille ennen kaikkea mahdollisuus, eikä Suomella olisi juurikaan mahdollisuuksia selvitä unionin ulkopuolella. En kuitenkaan ymmärrä sitä tapaa, jolla suomalaiset poliitikot haluavat pitää Suomea EU:n “mallioppilaana”. Terve itsesuojeluvaisto pitäisi koskettaa päättäjiä myös (vai pitäisikö sanoa erityisesti) Euroopan tasoisissa asioissa.

Sekin on totta, että EU on pahasti jumiutunut erilaisten raskaiden byrokratian rattaiden pyörittelyyn, mihin onneksi on saatu edes jotain parannuksia, kun kaiken maailman kurkkudirektiiveistä on luovuttu. Silti EU-koneisto on raskas ja hidas, eikä nopea laajeneminen ole sitä ongelmaa auttanut. Avoimuus, demokraattisuus ja ennen kaikkea sosiaalisempi Eurooppa ovat erinomaisia tavoitteita. Toivotaan esimerkiksi, että jatkossa puolalainen putkimies saa saman palkan kuin ranskalainen putkimies, eikä palkkauksessa riistetä köyhemmästä maasta tulevia.

Jätä kommentti

Lue blogin ohjeet ennen kommentointia!

Haku