Inna Ilivitzky: Eläinsuojelu – EU ja Suomi: Odotuksia tulevalta Vasemmistoliiton europarlamentaarikolta

marraskuu 28, 2008 | Yleinen

EU:n eläinsuojelulainsäädännön taustaa

EU:n perussopimuksessa ei ole erikseen eläinsuojelua käsitteleviä kohtia. Jäsenmaiden eläinsuojelulainsäädäntö on siis ollut  alun perin kansallista lainsäädäntöä. Suomessa on jo 1900-luvun alusta alkaen ollut eläinsuojelulaki ja sitä täydentäviä asetuksia ja ministeriön päätöksiä.

Viime vuosikymmenien aikana  ovat eläinsuojeluasiat kuitenkin yhä enemmän kiinnostaneet EU:n kansalaisia. EU-parlamentille on vuosien mittaan esitetty runsaasti eläinsuojeluasioita koskevia kysymyksiä ja toiveita. Eläinsuojeluaktivistit ovat myös vuosien varrella järjestäneet lukuisia mielenosoituksia niin Strasbourgissa kun Brysselissäkin.

Siksi  EU:ssa on viime  aikoina aktiivisesti käsitelty eläinsuojeluasioita ja laadittu lukuisia eläinsuojelua käsitteleviä direktiivejä ja asetuksia, esim. koskien eläinten kuljetusta, eläinten pitopaikkojen olosuhteita, luonnonvaraisten eläinten suojelua ym.

EU:n direktiivit pannaan täytäntöön Suomen lainsäädäntöön. Jäsenmaiden kansallisen sovelluksen on oltava vähintään yhtä tiukka kun EU:n direktiivi, mutta se voi myös olla tiukempi. Yleisesti ottaen eläinsuojeluasioihin kiinnitetään kansallisesti eniten huomiota Pohjoismaissa. Lisäksi myös britit ottavat perinteisesti hyvin huomioon eläinsuojeluasiat.

EU:n eläinsuojelulainsäädännön valmistelu; jäsenmaiden mahdollisuus vaikuttaa lainsäädännön sisältöön

Eläinsuojeluasia käsitellään neuvostossa, joka tekee aloitteen komissiolle. Komissio valmistelee lainsäädäntöä. Direktiiviehdotus käsitellään  komiteoissa, joissa jäsenmaita edustavat kansallisesti asiaa käsittelevät viranomaiset ministeriöstä. Suomesta nämä ovat joko maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta (MMMELO) tai sen alaisesta elintarviketurvallisuusvirastosta (EVIRA).
Näissä komiteoissa kaikki jäsenmaat voivat esittää mielipiteensä ja toivomuksensa, ja yleensä kokouksissa pyritään savuttamaan konsensus, mutta myös äänestykset ovat yleisiä.

Välillä komissio saattaa käyttää “ylivaltaansa”. Kun on kyse laajemmasta kokonaisuudesta tai hankalasta asiasta,  saatetaan myös muodostaa asiantuntijatyöryhmiä tai kuulla Italian Parmassa sijaitsevaa EU:n asiantuntijavirastoa EFSA:a (European Food Safety Authority), jossa  työskentelee myös suomalaisia asiantuntijoita. Myös edellä mainituissa työryhmissä on lähes aina joku suomalainen asiantuntija.

Kun direktiiviesitys on loppusuoralla,  se lähetetään myös jäsenmaiden parlamenttien valiokuntiin (meillä yleensä Maa- ja metsätalousvaliokunta sekä Suuri valiokunta), joilla on myös mahdollisuus tuoda esille kansallinen mielipide.

Esikäsittelyn jälkeen komission esitys kulkee EU:n lainsäädännön kiemuroita pitkin (neuvosto, parlamentti).
Muita vaikuttamistapoja on tietystikin perinteinen lobbaaminen: eri jäsenmaiden eläinsuojelujärjestöt käyvät lobbaamassa maittensa meppejä, jotta nämä ottaisivat eläinsuojelumyönteisen kannan parlamentissa.

EU-parlamentissa on myös olemassa  Animal Welfare Intergroup -niminen eläinsuojeluasioita käsittelevä ryhmä, jonka jäsenet ovat eri maiden eri puolueiden eläinsuojeluasioista kiinnostuneita meppejä, näiden avustajia tai muita työntekijöitä sekä kokouksiin kutsuttuja jäsenmaiden eläinsuojelujärjestöjen edustajia ja asiantuntijoita. Yleensä  intergroupissa päätetään yhteisestä linjasta, ja sen jälkeen eri puolueiden mepit menevät omaan poliittiseen ryhmäänsä ja suostuttelevat puolueensa muita meppejä äänestämään  hyvän eläinsuojeludirektiivin puolesta.

Edellä esitettyyn viitaten onkin erittäin tärkeätä että suomalainen europarlamentaarikko on kiinnostunut eläinsuojelusta, ja haluaa vaikuttaa.

Mitä hyvää EU on tuonut suomalaiseen eläinsuojeluun?

Suomessa on vallalla käsitys, että me olemme jonkinlainen eläinsuojelun  mallimaa. Mutta EU:n sekä eläinkuljetusta  että tuotantoeläinten pitopaikkoja koskevat direktiivit ovat osoittaneet, että  asia lainkaan ole itsestään selvä. Vaikka suurin osa teuraseläinten kuljetuskalustosta on hyvää  tasoa, niin EU:n myötä on tullut ilmi ongelmia siipikarjan, varsinkin kalkkunoiden kuljetuksessa.

Samaten on EU- tarkastuksissa tullut esille paljon korjattavaa tuotantoeläinten pitopaikoissa, esimerkiksi kanaloissa. Häkkikanaloiden virikkeettömyys ja ahtaus korjautuu toivon mukaan EU-lainsäädännön myötä. Samoin turkiseläintenpidossa on EU-tasolla todettu puutteita Suomessa. Eläinkuljetusten pituus on vaikea pala Suomelle, laajalle maalle, jossa teurastamot ovat harvassa. Myös kotieläinten tuontia ja vientiä ja kauppaa säätelevä EU:n lainsäädäntö on omiaan ainakin teoriassa parantamaan kotieläinten eläinsuojelua.

Mitä huonoa on EU-eläinsuojelulainsäädäntö tuonut mukanaan?

EU-eläinsuojelulainsäädäntö ei sinänsä ole tuonut mitään  huonoa mukanaan, mutta asemamme EU:n jäsenmaana ja globaalin maailman pienenä maana on tuonut eläinsuojeluasioihimme aivan uusia ongelmia.

EU:n ja globalisaation vaatima tehotuotanto on tuonut uusia epäkohtia Suomen eläinsuojeluun. Suomessa  ovat tuottajatilat olleet melko pienikokoisia ja maanviljelijät käytännön työn tekijöitä. Muuttunut maailma pakottaa tuottajat kasvattamaan suuria eläinyksiköitä sekä käyttämään mm. ruokinnan suunnitteluun ja EU:n vaatimien tilastotietojen raportointiin runsaasti aikaa, jolloin varsinaista hoitoaikaa jää vähemmän.

Aika, jolloin jokaisella lehmällä oli nimi, alkaa vääjäämättä olla historiaa. Monet maanviljelijät uupuvat, verkostot ovat heikentyneet ja moni tila lopetettu. Globalisoituneessa maailmassa ihmisten piittaamattomuus on lisääntynyt: saamme silloin tällöin tietoa surullisista tapauksista, jolloin löydetään navetta täynnä kuolleita lehmiä tai sikala kuolleita sikoja.

Toinen “ huono” asia on sekä eläinsuojelun että eläintautien leviämisen kannalta  EU:n sallima vapaa liikkuminen. Vaikka EU:n lainsäädäntö teoriassa voisi parantaa eläinten liikkumiseen maasta toiseen liittyvää eläinsuojelua, niin se on käytännössä avannut  portin yhä hankalammin valvottavaan eläinten salakuljetukseen sekä kansainväliseen pentutehtailuun ja eläinkauppaan. Myös eksoottisten eläinten ja lintujen salakuljetus on lisääntynyt.

Lääkkeenä tähän on ainoastaan hyvä yhteistyö eri EU-maiden viranomaisten välillä ja kansallisella tasolla mm. tulliviranomaisten ja viranomaiseläinlääkäreiden tiivistynyt yhteistyö.

Miksi eläinsuojelu on tärkeää ja mitä vasemmistoliittolaisena  eläinlääkärinä toivon meidän tulevalta mepiltä?

Eläimillä on aina ollut keskeinen merkitys ihmiselle. Eläimet ovat auttaneet – ja auttavat edelleenkin -  ihmistä työssä,  esimerkiksi maataloudessa ja tavaroiden kuljettamisessa vetojuhtana. Käytämme eläinperäisiä tuotteita sekä ravinnoksi että  vaatetukseen. Eläimet toimivat vahteina, oppaina, poliisikoirina, ja myös ihmisen seurana ja ystävänä, mitä ei missään tapauksessa pidä vähätellä. Monelle yksinäiselle vanhukselle voi kissa tai koira olla ainoa todellinen ystävä.

Valitettavasti oman  35-vuotisen eläinlääkäriurani aikana tämän läheisen ystävämme, eläimen, kohtelu on vain huonontunut. Tehomaatalouden vaatima tehokkuus,  huumeiden aiheuttama eläinten heitteille jättö ja yleensä  lisääntyvä ihmisten itsekeskeisyys ja myös tietämättömyys ja uusavuttomuus ovat tuoneet lisääntyvässä määrin surullisia tuotantoeläinten eläinsuojelutapauksia sekä heitteille jätettyjä lemmikkejä:  käärmeitä, aina vain enemmän kesäkissoja ja viime aikoina jopa heitteille jätettyjä “kesähevosia”, puhumattakaan kaupunkikaneista.

Vasemmistolaisena eläinlääkärinä olen sitä mieltä, että tässä polarisoituvassa maailmassa, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, on meidän vasemmistolaisten oltavaa solidaarisia niin hätää kärsiville ihmisille kuin myös ihmisten ystäville eläimille. Toivon, että meidän vasemmistoliiton tuleva meppi sekä ajaa solidaarisesti maailman köyhien asiaa että myös sisällyttää  toimintaansa  huolen eläinsuojelusta.

Osallistuminen Animal Welfare Intergroupin työhön on parlamentissa  erinomainen vaikutuskeino. Myös yhteydenpito suomalaisiin eläinsuojelulobbaajiin on tärkeätä. Meidän vasemmistonuoret ovat kunnostautuneet myös eläinsuojeluasioissa. Toivon, että kaikki yhdessä taistelemme paremman maailman puolesta, jossa  ihmiset ovat tasa-arvoisia ja luonto ja eläimet voivat hyvin.

Avainsanat: direktiivi, eläinsuojelu, eläintenoikeudet, globalisaatio, lainsäädäntö, lobbaus, salakuljetus

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Lue blogin ohjeet ennen kommentointia!