Pekka Ristelä: Europarlamentti työväen asialla

marraskuu 10, 2008 | Yleinen

Palasin hiljattain Brysselistä, jossa minulla oli tilaisuus seurata kahden kuukauden ajan työelämää koskevien asioiden etenemistä EU:n toimielimissä. Vierailun ajoitus osoittautui hyväksi: EU:n lainsäädäntöhankkeet etenevät yleensä hitaasti, mutta tänä syksynä useampikin kiinnostava ja tärkeä hanke on ratkaisuvaiheessa.

EU-elimistä varsinkin parlamentilla on useita eurooppalaisen työelämän suuntaa määrittäviä päätöksiä tehtävänään. On esimerkiksi vuokratyödirektiivi, jonka parlamentti hyväksyi lokakuun lopulla asettaen pitkään kaivattuja rajoja työntekijöiden oikeuksien kiertämiselle vuokratyön nimissä. On työaikadirektiivi, jonka uudistamista tarvitaan joidenkin EU-maiden ylipitkien työpäivien ja niillä saatavan kilpailuedun rajoittamiseksi. Myös eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva, työntekijöiden Euroopan tason oikeuksien kannalta tärkeä direktiivi on parhaillaan parlamentin käsiteltävänä.

Direktiivien työstämisen rinnalla parlamentti hyväksyi 22.10. päätöslauselman, jolla se osallistuu työntekijöiden oikeuksien ja yritysten vapauksien välisestä tasapainosta käytävään keskusteluun. Keskustelun taustalla on ns. Vikingin, Lavalin, Rüffertin ja Luxemburgin tapaukset, joissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin asetti markkinoiden vapaudet työntekijöiden perusoikeuksien edelle. Tässä keskustelussa parlamentti asettui nyt samalle kannalle eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa: Oikeuksien ja vapauksien tasapainoa on tarkistettava niin, että työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu sekä ammattiliittojen neuvottelu- ja työtaisteluoikeus turvataan.

Kun edellä mainittuja Euroopan parlamentin päätöksiä vertaa samojen asioiden käsittelyyn EU:n muissa toimielimissä, huomaa mielenkiintoisen asian: parlamentti näyttää useimmiten olevan se elin, jossa työntekijän näkökulmaa ymmärretään parhaiten.

Erityisen selvästi tämä ero näkyy edellä mainitussa EY-tuomioistuimen päätöksistä käytävässä keskustelussa. Siinä missä komissio on tuomioistuimen tavoin pitänyt kiinni ensisijaisesti markkinoiden vapautta korostavista tulkinnoista, parlamentti antaa huomattavasti vahvemman painon työntekijöiden oikeuksille.

Vuokratyödirektiivin kohdalla työntekijöiden oikeuksien parantamista jarruttivat vuosien ajan ne EU-maat, kuten Iso-Britannia, jotka yhdessä rintamassa työnantajien kanssa vastustavat kaikkea, mikä voisi vahvistaa työntekijöiden asemaa. Lopulta uuden direktiivin ytimeksi joka tapauksessa tuli periaate, josta parlamentti piti kiinni: vuokratyöntekijöille kuuluu ensimmäisestä työpäivästä alkaen samat oikeudet kuin suoraan palkatuille työntekijöille. Poiketa tästä periaatteesta voidaan vain työmarkkinajärjestöjen sopimuksella.

Työaikadirektiivin osalta parlamentin lopullinen kanta on vielä päättämättä, mutta ainakin tähän mennessä parlamentaarikkojen enemmistön vaatimukset työaikojen rajoittamisesta ja työntekijöiden suojelusta ovat olleet neuvostoa tiukempia. Kesken on myös yritysneuvostodirektiivin uudistus, mutta nyt näyttää siltä, että siinäkin ikuisuushankkeessa voitaisiin vielä tämän parlamentin aikana päästä eteenpäin.

Mistä parlamentin suhteellinen edistyksellisyys työelämäasioissa johtuu? Voisiko kysymys olla siitä, että parlamentti on suorimmin kansalaisten ääntä edustava toimielin? Vai onko kyse ennemmin siitä, että järjen ääni pääse paremmin esiin parlamentissa kuin neuvostossa, jossa jäsenmaiden keskinäinen kilpailu hämärtää yhteisen edun?

Yksi asia joka tapauksessa on selvä: Euroopan parlamentilla on vahva ja monessa tapauksessa myönteinen rooli Euroopan tulevaisuuden rakentajana.

Vielä parempaa jälkeä voisi syntyä, jos entistä useampi EU-kansalainen äänestäisi eurovaaleissa – myös työntekijät, jotka tähän mennessä ovat käyneet uurnilla muita väestöryhmiä laiskemmin.

Avainsanat: direktiivi, Europarlamenttivaalit, EY-tuomioistuin, työelämä, vuokratyö

3 kommenttia aiheesta Europarlamentti työväen asialla

Jätä kommentti

Lue blogin ohjeet ennen kommentointia!