EU:n kohdalla ajatelaan usein, että isot jäsenmaat sanelevat ja pienet anelevat. Sitä edellinen kirjoittajakin tarkoittanee. Tämän asetelman näkeminen EU-politiikan ytimenä on minusta kuitenkin paha virhe.

Pidän tärkeänä vasemmistolaisen EU-ajattelun lähtökohtana sen ymmärtämistä, että valtaosassa EU-politiikkaa ei ole kysymys isojen ja pienten maiden välisistä tai ylipäätään eri jäsenmaiden välisistä kiistoista. Tärkeimmät poliittiset jakolinjat eivät kulje erilaisten “kansallisten etujen” välillä, vaan erilaisten poliittisten näkemysten, aatteiden ja intressien.

Ei ole olemassa yhtä suomalaista näkemystä EU:n oikeasta suunnasta, eikä yleensä myöskään yhtä, yhteistä suomalaista etua, jota EU voisi hyödyttää tai haitata. Sen sijaan esimerkiksi suomalaisilla työntekijöillä on paljon yhteisiä etuja vaikkapa ranskalaisten tai saksalaisten työntekijöiden kanssa.

EU-politiikan näkeminen kansojen välisenä mittelönä estää politisoimasta EU:ta ja rakentamasta sen nykyiselle poliittiselle valtavirralle vaihtoehtoja. Siksi juuri vasemmiston pitäisi torjua tällainen konservatiivinen tapa hahmottaa EU-politiikkaa ja nähdä sen sijaan EU yhtenä demokraattisen politiikan tasona, jolla oikeudenmukaisempaa maailmaa voidaan rakentaa.

.