Veikko Kumpumäki: Kohti sosiaalisempaa Eurooppaa

huhtikuu 7, 2009 | Yleinen

Euroopan unioni on kiistatta ollut menestystarina usealla saralla, mutta monissa sosiaalisen Euroopan alle asettuvissa tavoitteissa ei edistys ole ollut tavoitteiden mukaista.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa ei ole onnistuttu kovin hyvin. Eurooppalaisista 16 prosenttia, joista 19 miljoonaa lasta, elää köyhyydessä. Naisten palkka on yhä 15 prosenttia jäljessä miesten palkkaa, tuloerot kasvavat, syrjäytymisen pelätään lisääntyvän, työmarkkinat pilkottuvat ja pätkittyvät, arvot kovenevat ja kiinailmiö uhkaa viedä loputkin työpaikat. Nämä muutamat esimerkit kertovat selkeästi tarpeesta rakentaa sosiaalisempi Eurooppa
Jo ennen taloustilanteen dramaattista heikkenemistä monet eurooppalaiset ovat kantaneet huolta EU:n kyvystä vastata ihmisten odotuksiin hyvinvoinnin edistämisessä. Tätä huolta ovat osaltaan ruokkineet uudistetussa Lissabonin strategiassa vahvistettu painotus kasvuun ja työllisyyteen. Samoin kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnat, jotka ovat painottaneet markkinavapauksia ja kilpailuoikeutta kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien suojelemisen sijaan.

Kysymykset siitä, mikä on se sosiaalinen Eurooppa, jota tavoitellaan ja mitkä ovat ne keinot, joilla siihen pyritään, ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia, kun niiden perustaksi asetettujen vapaiden markkinoiden toimivuus ja taloudellinen kasvu ovat vaakalaudalla markkinatalouden vajottua oikeistolaisen talouspolitiikan seurauksena syvään taloudelliseen ja moraaliseen kriisiin.

Kansalaisten luottamus Euroopan unioniin riippuu tavalla tai toisella uskottavasta eurooppalaisesta sosiaalipolitiikasta. On toki muistettava unionin toimivallan rajallisuus: sosiaalipoliittiset kysymykset kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden päätösvaltaan, ja ne on toteutettava lähellä kansalaisia valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Koska EU:n komission laaja talouspoliittinen toimivalta kuitenkin käytännössä vaikuttaa suoraan myös kansallisen sosiaalipolitiikan sisältöihin ja sen harjoittamisen edellytyksiin, on Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseen suhtauduttava vakavasti. Tässä avainasemaan nousevat jäsenvaltioiden ja niiden eri hallinnon tasojen välinen keskinäinen yhteistyö ja sen tarjoamat mahdollisuudet eurooppalaiselle sosiaalipolitiikalle.

Luottamuksen rakentaminen uskottavaan EU:n sosiaalipolitiikkaan on keskeistä edistyksen, uudistamisen ja muutoshalukkuuden kannalta. Jotta talous saadaan nousuun ja kansalaisten luottamus markkinatalouteen palautetuksi, pitää maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän rakenteita perinpohjaisesti uudistaa. Rahoituspääoman valtaa tulee vähentää kansainvälisten sopimusten avulla. Reaalitalouden ja siihen liittyvän rahoitusjärjestelmän on palveltava kansaa.

Kaikki pankkijärjestelmän pelastamiseksi toteutetut toimenpiteet hyväksytään laajasti vain, jos kansalaiset jaksavat toivoa, että finanssipelurien vastuuton toiminta loppuu tähän. EU:n päättäjien ei pidä etääntyä liian kauas valitsijoidensa terveestä järjestä.

Avainsanat: demokratia, eriarvoisuus, eurovaaliehdokas, EY-tuomioistuin, lapset ja nuoret, Lissabonin sopimus, sosiaalinen Eurooppa, sosiaaliset turvaverkot, tasa-arvo, työaikadirekiivi

1 kommentti aiheesta Kohti sosiaalisempaa Eurooppaa

Jätä kommentti

Lue blogin ohjeet ennen kommentointia!