Mitä mieltä Kaarina olet siitä, että miehet ovat erityisen vaikeassa tilanteessa tätä nykyä. Ja varsinkin nuoret miehet, vaikka toki eläkeläisten asema on ongelmallinen kirjoittamallasi tavalla.

Nuorisotyöttömyys esimerkiksi iskee todella lujaa 18-25 vuotiaisiin miehiin. Miten nuorten miesten asemaa pitäisi parantaa – syrjitäänkö mielestäsi heitä ja mitä EU:ssa voitaisiin tehdä tilanteen kohentamiseksi?

Hei,
Luin jostain, että nuoret isät kärsivät eniten ylipitkistä työpäivistä ja kaikki nämä syrjinnän ja ahdingon syythän juontavat samasta uusliberalistisesta tehokkuusfasismista. Pakkomilitarismi osana kasvatusta ja armeijassakäyntiä myös syrjii nuoria miehiä. Nuoret naiset kasvatetaan uhrautumaan perheen, miehet abstraktin isänmaan puolesta ja he joutuvat tykinruoaksi pääoman resurssisotiin. Ei syrjinnän muotoja tule kilpailuttaa vaan nähdä ne eriasteisina saman herruusjärjestelmän vaikutuksina, joka tulee purkaa juuriaan myöten. Vasemmistohenkinen tasa-arvopolitiikka vapauttaa myös miehet, se on lopputuloksen tasa-arvon ei samanlaisten mahdollisuuksien tasa-arvon myytin oikeistolaista tasa-arvoa.

Olen itsekin siirtynyt virallisesti eläkkeelle viime elokuussa, vaikkakin samalla olen entisen työpaikkani pyynnöstä tehnyt vielä tuntiopettajana entisiä tehtäviäkin. Nyt juuri olen valmistelemassa kesälukiota ja yhtä tähtitieteellisten yhdistysten kesätapaamista Suomen “päälaelle” Utsjoelle. Näitä töitä teen ihan vain harrastuksekseni ja ikään kuin pehmeänä laskuna eläköitymiseen. Toistaiseksi siis koen oman tilanteeni ihan hyväksi, vaikka eläkkeeni ei annakaan kovin suuria mahdollisuuksia avustaa jälkikasvuni nelilapsista perhettä, joka kokee jonkinasteista köyhyyttä: on opiskelua ja tilapäisiä pätkätöitä.

Utsjoki taasen on pieni ja muuttotappiosta kärsivä kunta, jonka toimeentulo on valtionapujen varassa. Vanhusten asema ei kunnassa kuitenkaan ole vielä aivan huonossa jamassa noin yleisemmin, mutta virikkeellinen vanhusten toiminta ei ole kaikkien osalta ihan parasta laatuaan. Tämä johtuu tietenkin ensi sijassa siitä, että mihinkään uuteen ja varoja vaativaan toimintaan kunta ei kykene juurikaan satsaamaan. Tähän asiaan olen itsekin joutunut paneutumaan, jonka vuoksi olemme koettaneet ottaa mukaan terveimpiä vanhuksia jopa kesälukiotoimintaan nuorten joukkoon erityisesti sen taidepuolen osalta.

Nyt vain on sitten tilanne se, että ehkä tänä kesänä emme tässä toiminnassa onnistukaan entiseen malliin. Emme nimittäin ole saaneet tarpeeksi rahoitusta kesälukiomme taustalle. Puutos ei ole hirveän suuri, mutta kiusallisesti juuri niin hankala, jotta tästä on muodostumassa se höyhen, joka saattaa taittaa kamelin selän.

Mitä tässä sitten EU:lla on tekemistä? No sen verran, että uuden avustuskauden alettua, kesälukiomme ei enää sakkaan ESR-tukea yleistavoitteiden muutoksen johdosta. Brysselissä kun tunnutaan tiedettävän kaikki asiat paremmin kuin me toimijat paikan päällä.

Tähän EU-rahoitusasiaan niin nuorten ja varttuneempien koulutuksen kuin vanhusten virikkeellisen yhteisötaiteellisen ja yhteisötieteellisen sekä yhteisöviihteellisen toiminnan osalta haluaisin myös kiinnittettävän huomiota.

Lisäksi siihen, että ESR-tukien kriteerejä pitää voida joustavammin soveltaa käytäntöön, jotta rahoitus kohtaa todelliset tarpeet. Myös sellaiset, joista ei synny selkeää “kassavirtaa”, vaan syntyy kuitenkin jotain sosiaalista hyvää ja ihmistä yhteisöllisesti tukevaa toimintaa ylläpitämään häntä mukana yhteiskunnassa niin pitkälle kuin mahdollista. Kokemaan ihmisyyttä elinkaarensa loppuun asti.

Mitenpä tähän sitten päästään todellisessa käytännössä?